Tammisalon Metsänkävijät on nykymuotoisena poikien ja tyttöjen yhteislippukuntana nuori, mutta historia ulottuu 1960-luvulle, jolloin kasvavan asuinalueen lapsille kaivattiin harrastustoimintaa. Tuohon aikaan perustettiin vain erillislippukuntia.
Poikatoiminta alkoi Helsingin Metsänkävijöiden (HeMe) veljesjoukkona vuonna 1964 ja tyttötoimintaa varten perustettiin partiolippukunta Tammitytöt (Taty) vuonna 1968. HeMe:n Tammisalon veljesjoukko oli valmis aloittamaan itsenäisen toimintansa vuonna 1969, ja näin perustettiin Tammisalon Metsänkävijät (TaMe).
TaMe ja Taty tekivät tiivistä yhteistyötä läpi vuosikymmenten, kunnes vuoden 2013 alussa aika tuntui kypsältä toimintojen lopulliseen yhdistämiseen.
Tammisalon Metsänkävijöiden ja Tammityttöjen historiaan mahtuu monenlaisia vaiheita, niin vahvempia kuin heikompia, kuten yhdistystoiminnassa yleensäkin. Mikäli sinulla on muistoja tai esimerkiksi valokuvia takavuosien toiminnasta, niin nykyjohto ottaa niitä kiitollisuudella vastaan. Tarkoituksena on kerätä näille sivuille kattava läpileikkaus kuvin ja sanoin vuosikymmenien vaiheista. Tammityttöjen perinteiden vaalimiseen keskittyvä Taty-kilta on myös aloittanut historiikkiprojektin, johon varmasti kaikki entiset Tammitytöt voivat halutessaan osallistua.
Veljesjoukosta lippukunnaksi (lue lisää tammisalolaisen partiopoikatoiminnan alkuvaiheista).
Mänkijähenki
Metsänkävijät eli tuttavallisesti mänkijät määrittelivät hyvin pian ensimmäisten lippukuntien perustamisen jälkeen omat erikoispiirteensä – lähinnä toiminnan myötä. Erityispiirteet ovat säilyneet vuosikymmenten myllerryksessä ja nykyään mänkijät tunnetaan edelleen erähenkisinä ja innovatiivisina partiolaisina.
Vaikka mänkijälippukuntia Suomessa erottaa pitkät välimatkat ja huomattavan eroavat toimintamahdollisuudet, on lippukuntien sisäinen henki silti hyvin samanlainen. Mänkijähengelle on tyypillistä täydellisyyden tavoittelu kaikessa mitä sitten tehdäänkin. Merkittävää mänkijöille on myös erähenkisyys – kyllähän jo pelkkä nimi “metsänkävijät” velvoittaa toiminnan suuntaamista luontoon.
Leireillä mänkijät tunnetaan jykevistä rakennelmista. Tavoitteena mänkijät pitävät yhteisen tunnuseläimen, karhun, rakentamista ainakin suurimmille partioleireille.
Leirejä mänkijät ovat järjestäneet ahkerasti. Pelkkien lippukuntaleirien lisäksi mänkijät ovat kokoontuneet perinteisesti omille mänkijäleireilleen vähintään kerran vuosikymmenessä. Lisäksi mänkijöiden meno on näkynyt myös valtakunnallisilla suurleireillä, esim. Tervaksella oli Päre-alaleirin yhteydessä Karhulaakso, jonne oli kerääntynyt lähes kaikki leirille osallistuvat mänkijät.
Kaikenlainen kisailu on perinteistä mänkijätoimintaa parhaimmillaan. Mänkijälippukuntien nimet ovat yllättävän usein esiintyneet kansallisten kisojen tuloslistan kärjessä. Lisäksi mänkijät järjestävät sisäisiä taitojenkoitoksia mm. jokavuotisen Sähkösanomakisan ja vihreän sarjan partiotaitokisan merkeissä.